Joka tyytyy yksin Costa del Sol’iin - ei tunne Espanjaa

 ...Ei edes Andaluciaa.

KEVÄTKAUDEN 2018 MATKOJA:

SEVILLA-ISLA CRISTINA-TAVIRA-SAN ANTONIO-ROMPIDO 23-25.3.2018

 

Aikaisin perjantaiaamuna lähdettiin kohti Sevillaa ja matkalla kuunneltiin matkanvetäjän kertomusta Kolumbuksen elämästä. Löytöretkeilijä syntyi vuonna 1451 genovalaisräätälin perheen vanhimpana lapsena viidestä sisaruksesta. Hän lähti jo teini-iässä merille.

Kolumbus kuoli 20. toukokuuta 1506 ja hänet on haudattu Sevillan katedraaliin ja siellä Kolumbuksen hautaan Tore de Oro:on Quadalquivir joen rannalla. Katselimme myös sataman satametrisiä laivoja, jotka saapuvat n. 100 km mereltä jokea pitkin kaupunkiin.

 

Sevillasta suunnistimme kohti Huelvaa ja Isla Cristinan kalasatamaa, jonne valtameritroolarit purkavat lastinsa. Seurasimme parvekkeelta kun n. 40 tukkukauppiasta osti kalahuutokaupassa pävän saalista.

 

Päivän päätteeksi käänsimme bussin nokan kohti Portugalia ja Taviraa, jossa majoituimme keskustan vanhaan linnahotelliin. Illalla muutamat vielä jaksoivat lähteä ympäristöön tiedusteluretkelle keväisessä säässä.

Lauantaiaamuna suunnistimme vanhankaupungin mäelle tarkoituksena tutustua paikalliseen katedraaliin, mutta se oli suljettu huolimatta seinässä olevasta aikataulusta, jonka mukaan sen piti olla auki.

Sen sijaan viereinen roomalaisaikainen linnoitus (Castelon) oli auki ja sieltä oli näkymät yli kaupungin merelle ja joelle, jonka kulkuväylää linnoitus oli rakennettu suojelemaan. Vanhassa kaupungissa vierailimme lisäksi taidenäyttelyssä ja vanhassa pikkukatedraalissa.

 

 

Maittava lounas nautittiin vanhan kauppahallin lähellä terassilla a la carte -listalta jokaisen maun mukaan ja muutamat vielä täydensivät tilausta kahvilla ja konjakilla. Lounaan budjetti ylitettiin puolella, mutta se kannatti!

 

Illalla oli vanhassa kaupungissa Fadomusiikin esittely ja mahtava konsertti Portugalin mestarin ja kahden kitaristin esittämänä. Monien mielestä se oli retken kohokohta. Musiikkia ostettiin kotiinviemisiksi.

Taviraa ja Portugalin huhtikuuta fiilisteltiin vielä illalla markkina-aukion ja joen kupeen ravintoloiden terassilla. Sunnuntaiaamun suunnistettiin kohti San Antoniota ja tekstiilikauppoja. Värikkäitä pöytäliinoja, pyyhkeitä, esiliinoja tarttui tuliaisiksi.

Lounaaksi suunnistimme bussin kohti Huelvaa ja Rompidoa, jossa näköalaravintolassa (Dona Camba) odotti katkarapu-valkoviinilounas.

 

Paluumatkalla kuunneltiin Olavi Virran kappaletta Portugalin huhtikuu, joka retkeläisille toteutui jo maaliskuussa. Moni retkeläinen suunnitteli palaavansa vielä paremmalla ajalla Algarveen.

Matkanjärjestäjä Matti oli taasen järjestänyt hienon matkan. Kiitos hänelle.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

 

ALPUJARRAN VUORISTOKYLÄT 26.1.2018

Huomio: Matka on loppuunmyyty

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

LASKIAISRETKI 13.2.2018

Tule jo nyt ilmoittautumaan !!!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

 

 

SYYSKAUDEN 2017 MATKOJA:

 

Vierailu Aloran Perez Hidalgo Bodegassa tutustumassa viinitilaan ja maistelemassa viinejä juuston kera. Kotimatkalla rest. la Rectassa maittava ruoka. Retkelle osallistui neljäkymmentä "kymppiläistä".

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

KEVÄTKAUDEN 2017 MATKOJA:

.............................................

Päivämatka Osunaan ja Marinaledaan pe 30.3.2017

Perjantaiaamuna 43 yhdistyksen jäsentä nousi DILO S.L.:n bussiin, jossa vakituisen hovikuljettajan kyydisssä suuntasimme kohti Sevillaa. Matkalla kuultiin kohteen Wikipediaan kirjoitettu historia ja kuvaus tulevasta kohteesta. Ajoimme n. 130 km ja matkakahvien jälkeen käännyimme pikatieltä Osunaan, jossa kaupungin opas odotti. Osunan asukasluku on n. 18.000 ja sen pinta-ala 592 km2.

Opas vei meidät ensimmäiseksi Colegiadaan, eräänlaiseen isoon historialliseen pyhättöön, jonka seinillä oli keskiaikaisia taideteoksia. Vierailimme myös vanhassa yliopistossa, jossa oli n. 800 opiskelijaa. Yliopisto toimii nykyään Sevillan yliopiston sivutoimipisteenä.

Ehkä mielenkiintoisin oli vanha toimiva nunnaluostari (Monestario de la Encarnacion). Sen 17 nunnaa oli peräisin pääosin Espanjasta, kolme heistä oli muualta, yksi mm. Etelä-Amerikasta. Vanhin oli 97 vuotias ja nuorin 63 vuotias. Monestarion päiväohjelma noudattaa vakiokiertoa rukoushetkineen ja jumalanpalveluksineen. Toimeentulo tulee lahjoituksista ja myytävistä tuotteista, mm. makeat leivonnaiset.

Lounaalle siirryimme 20 km päähän Marinaledan kuntaan "LA UTOPIA COMMUNISTA", jossa ruokailimme ammattiyhdistyksen ravintolassa. Marinaledan pinta-ala on 25 km2 ja nykyinen asukasluku n. 2.800. Ravintolan vastaava oli kunnanvaltuuston jäsen, samoin oli kunnan turistivastaava, joka saapui lounaan loputtua ottamaan ryhmän ohjaukseensa.

Turistivastaavaan sai kontaktin ainoastaan ensin sopimalla vierailusta kaupunginjohtajan (vallassa vuodesta 1979) alcalde Juan Manuel Sanches Cordillon kanssa. Häneen puolestaan sai kontaktin vain iltapäivällä klo 15-16 välillä puhelimella.

Opas kertoi lyhyesti kunnan lähihistorian. Francon ajan jälkeen maaseudulla oli suuria kartanoita ja Maridaledassa tuntityöntekijät (hortalerot) kapinoivat tilallisia vastaan siten, että pitkään jatkuneet kapinat saivat tilanomistajat turhautumaan ja niin he jättivät 1.200 ha:n tilat työntekijöille ja lähtivät itse pois. Tästä tilasta muodostui sosiaalisen yhteisön ydin (cooperativa) ja toiminnan keskus.

Hortalerot viljelivät maita, mm. papuja, paprikoita, oliiveja ja alcanchofaita sekä valmistivat eineksiä tehtaassa, johon opas meidät johdatti. Maanviljelyssä ja tehtaassa työskentelee noin 400 työntekijää vuorotyössä valmistaen kunkin kauden tuotteita. Kaikille maksetaan 1.200 €/kk - riippumatta tehtävistä.

Kerroin oppaalle, että lehtitietojen mukaan alcalde Cordillo ansaitsi vuonna 2015 n. 3.400 €/kk, opas mainitsi, että hän on saanut lisää palkkioita toimiessaan Andalusian maakuntahallituksessa mutta hän luovuttaa yli 1.200 € menevän osan coperatiivan yhteiseen kassaan.

Asuntojen rakentaminen tapahtuu yhteistyössä. Kunta valitsee halukkaiden listalta 25 rakentajaa, jotka rakentavat yhteistyönä jokaiselle 90 m2 osakkeen kunnan antamalle tontille, johon kunta on tehnyt vesi-, viemäri-, sähköliittymät sekä kunnallistekniikan valmiiksi. Andalusian maakuntahallitus antaa rakennustarvikkeet. Kun asunnot ovat valmiit, ne arvotaan rakentajien kesken. Valmistumisen jälkeen jokainen vastaa liittymien kustannuksista itse. Asunnoista maksetaan 15 €/kk vuokraa (kuoletusta). Asunnon voi myydä myöhemmin, mutta kunta määrää hinnan ja ostajan.

Oppaan mukaan työttömyyttä ei ole, samoin kuin myöskään nuorison aiheuttamia häiriöitä ei esiinny.

Ruokailun yhteydessä tapasimme erään englantilaisen noin 70 vuotiaan herran, joka on kirjoittanut kunnasta ja sen elämäntyylistä kirjan. Hän on asunut kunnassa lähes 10 vuotta ja oli selvästi viehättynyt Marinaledan elämäntyyliin ja sen asukkaisiin.

Lopuksi vierailimme uudehkossa kunnantalossa ja kävelykierroksella sitä ennen näimme viisi vuotta keskeytyksissä olleen eläkeläisten talon rakennusprojektin. Mielenkiintoinen tämä Marinaledan kunta elämäntapoineen!

"Contra el capital, guerra social" - pääomaa vastaan, sosiaalinen sota.

 

PS. Tarkistin Googlesta viimeiset uutiset Marinaledasta: työttömyys on noussut viime vuoden 6,5 %:sta tämän vuoden 8,6 %:iin.

 

Kuvat ja teksti: Matti Tontti

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

Päivämatka Ecija pe 3.2.2017

Ohjelma:

Vastaanotto/opas linja-autoasemalla klo 11-11.30

Turistijunaan nousu ja nähtävyydet

Ecija -kaupungin kiertoajelu: Palacio de Benamemeje-Museo Historico Municipal (palatsi ja museo); Iglesia Santa Maria (kirkko); Palacio de Justicia (oikeustalo); Convento Santa Florentina (luostari); Plaza de Abastos (kauppahalli); Exteriores Plaza de Espana (toriaukio).

 

Iglesia Santa Maria

Lounas restaurante Plateria.

Turistijuna vie linja-autoasemalla odottavaan bussiimme ja suuntaamme kohti Torremolinosia.

Matkan hinta: jäsen 35 €, ei-jäsen 45 € (kaikki sisältyy hintaan)

Lähtö: La Roca klo 8; El Puerto klo 8.05; "Monttu" klo 8.10; El Montemar klo 8.15; El Repsol klo 8.20; El Centro klo 8.25; Picasso klo 8.30; La Colina 8.35.

Matkanjohtaja: Matti Tontti, puh. 691 107 182

Tervetuloa mukaan Kymppipaikan aina niin mukavalle matkalle!

.............................................

 

KEVÄTKAUDEN 2016 MATKOJA:

Kevään pitkämatka, Lissabon 20.-23.4.2016/matkakertomus

Menomatka Portugaliin sujui uudehkolla bussilla, varman ja rauhallisen Antonio -kuskin ansiosta loistavasti, taukoja sopivasti, joten saavuimme alkuillasta pirteänä perille.

Kolmelta suomalaiselta oppaalta saimme tietoja riittävästi, alkumatkalla matkanjohtaja Matti Tontti mm. luki neljä sivua historiaa ja lupasi tentata meitä paluumatkalla ja jos emme tietäisi?, joutuisi juoksemaan Malagasta kotiin.

Mukana oli 34 henkilöä - joukossa myös monen tuntema Raija Säkkinen - turistina, ei kyllä kokonaan unohtanut työtään, ajoittain täydensi pyydettäessä historiasta ja saimme kuulla myös lyhyen luennon härkätaistelusta.

Hotelli Sana Estorilissa odotti puolestaan Portugalissa asuva Anu Patrakka, jonka osa jo tunsi aiemmalta Oporton matkalta, hän toimi oppaamamme kaksi päivää aikana luotsaten sujuvasti paikasta toiseen. Hotelli oli toimiva ja sijaitsi hyvällä paikalla vierailujamme ajatellen.

Ensimmäisenä päivänä menimme Sintraan, joka on Unescon perintökohde, joka oli 1800-luvulle asti kuninkaallisten ja ylimystön kesäpaikkana toiminut pikkukaupunki. Se on suosittu turistikohde mm. Pena palatsin, Castelo dos Mourosin ja henkeäsalpaavan Sintra-Cascais luonnonpuiston sekä kaupungin itsensä ansiosta.

Vierailimme keskustassa Palacio Nacional di Sintra (savupiippupalatsi). Siellä ryhmä jaettiin kahteen osaan, toisessa Anu tulkkasi ja toinen englanniksi. Loistava kierros, hyvät palatsin oppaat, paljon tietoa ja kaunista katseltavaa.

Lounas Pateo do Carretto -ravintolassa oli hyvä ja iloinen puheensorina täytti terassin, jonka jälkeen lähdimme pikkusateessa Quinta da Ragaleira -kesäpalatsiin tarkoituksena kiertää sen valtavaa ja kaunista puutarhaa, kotoinen raekuuro ukkosineen katkaisi tutustumisen. Palatsi itsessään oli suloinen ja hyvin säilyneen näköinen. Ei turhaan sanota, että Sintra on palatsien ja satulinnojen kaupunki, jolla on värikäs historia.

Seuraavaksi oli vuorossa Lissabon, johon lähdimme aamuvarhain välttäen ruuhkat. Kiersimme kuuluisan Praca Marques de Pombal -muistomerkkiliikenne- ympyrän ja näimme osan valtavaa Parque Eduardo VII -puistoa.

Avenida da Liberdadea jatkoimme Praca de Dom Pedro IV eli Rossio-aukiolle, johon bussi jätti meidät. Anun kanssa yhdessä kävelimme Glorian rinneraitiovaunulle, joka on yksi Lissabonin pakollisia kokemuksia jo pelkästään korkeiden korkeuserojen johdosta, sillä halukkaat nousivat Miradouro de Sao Pedro de Alcantara - näköalapaikalle, josta oli mahtavat näkymät yli kaupungin. Siitä jatkoimme vuonna 1755 maanjäristyksessä tuhoutuneen Igreja do Carmo -kirkon raunioille, joka on jätetty ensisöimättä ja museoitu.

Alas olisi voinut mennä Elevados de Santa Justa Gustaf Eiffelin oppipojan Raul Mencier du Ponsardin suunnittelemaa hissiä käyttäen, osa sillä, me valitsimme portaat tällä kertaa. Sen jälkeen oli omaa aikaa lounastaa ja tutustua kaupunkiin ennen bussin nousua joenrantakierrokselle, joka alkoi Rua Augustan riemukaari- ja Comercio-aukiolta jatkuen Belemin tornin ja löytöretkeilijäiden muistomerkkiin tutustumalla.

Yhteinen illallinen lähellä hotelliamme Estorilissä kruunasi hienon päivän. Siellä sulateltiin matkamme kokemuksia ja siellä vietimme viimeistä iltaa oppaamme Anun kanssa. Anu oli tehnyt suuren työn meidän hyväksi luodessaan kahden päivän ohjelman, kertoen aina bussimatkojen aikana tulevasta kohteesta ja mm. historiasta, nykypäivän elämänmenosta Portugalissa samalla sivuuttaen myös omaa elämäänsä Portugalissa. Kotimatkaa varten oli vielä Evorann nähtävyydet Matille printattuna.

Hyvästelimme Anun aamulla ja astuimme bussiin pitkälle paluumatkalle. Sovittiin, että Evorassa käymme tällä kertaa vain luukappelissa. Matkalla taukoja pidettiin sopivasti kuskia ja matkalaisia ajatellen. Lounas oli tulomatkalla tutuksi tulleessa Casa Benfica Elvas -pikkukaupungin jalkapallokeskuksen ravintolassa.

Miten? paluumatka tuntuu aina pidemmältä, totesivat monet, vaikka kuuntelimme musiikkia, näimme elokuvan ja vielä lauloimme jossakin vaiheessa Matin, Kirstin ja Katin johdolla vuosia Torremolinosissa asuneelle Väinö Karjalaiselle onnittelulaulun hänen täyttäessään tulevana kesänä 90 vuotta. Kunnioittava saavutus iän ja tätä pitkää matkaa ajatellen - siinä oppimista meille nuoremmille - aina iloinen, kaikkialla mukana, uusiin kokemuksiin mielenkiinto säilynyt ja kiinnostunut mm. kuvaamisesta. Niinpä hän on lahjoittanut meille monelle taltioimiaan videoita.

Lopuksi haluan kaikkien matkalla olleiden puolesta lausua suuret kiitokset Kymppipaikalle ja erityisesti Matti Tontille, joka aikaansai meille hienon Portugalin -matkan. Näillä eväillä voi itse kukin halutessaan matkustaa sinne uudestaan.

Leena Grönroos

 

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Laskiaismatka ti 9.2.2016: Päiväretki hernekeittoineen, punsseineen ja laskiaispullineen Velez Maklagaan. Matkaa alamme myymään tiistaina 26.1.2016, jolloin tarjoukset käsitelty. Tule laittamaan nimesi ilmoittautumislistalle jo nyt. Lisätiedot Kymppipaikka toimisto.

Päiväretki "Mantelinkukkaretki" pe 26.2.2016 Alhama de Granadaan. Lisätiedot Kymppipaikka toimisto.

 

 

SYYSKAUDEN 2015 TULEVIA MATKOJA:

Marrakuun matka

PÄIVÄRETKI ALFARNATE 28.11.2015: Montes de Malaga -luonnonpuisto, Fabrica de Papa Noel, Venta Alfarnate

Ihanana syysaamuna lähdettiin Raija Säkkisen opastuksella kipuamaan bussilla ylös Malagasta vuoria kohti 1700-luvulta peräisin olevaa Camino de Colmenar -maantietä pitkin. Fuente de la Reinan kohdalla pysähdyttiin nauttimaan huikaisevasta näköalasta 925 m:n korkeudessa. Saimme kuulla luonnonpuiston syntyhistoriasta ja Malagan teollisen menestyksen ajoista. Vehreän luonnonpuiston jälkeen tulimme avoimille viljelysseuduile ja pysähdyttiin Colmenarin kylän liepeillä vahvistautumaan tärkeää vierailua varten.

Olimme menossa Joulupukin paikalliseen toimipisteeseen. Meidän joulupukkimme serkun Papa Noelin tapaaminen herätti eläkeläisporukassa suurta riemua, halattiin, suukoteltiin, istuttiin polvella ja valokuvattiin. Täällä Papa Noelilla ei ollut kuin yksi tonttutyttö apuna ja siksi lapsiryhmät tulevat tänne auttamaan postin käsittelyssä, karamellien ja lahjojen pakkauksessa ja lopuksi kaikki saavat ojentaa kirjoittamansa lahjalistat Papa Noelille. Reki oli valmiina, mutta poroja ei saa Espanjassa pitää ja siksi varmaan oli tullut juuri uusi aasi avuksi rekeä vetämään. Mama Noel ei ollut kotona, hän oli savupiippuja siivoamassa, jottei Papa Noel likaisi itseään jouluyönä.

Seuraavaksi siirryttiin kuuntelemaan kertomusta maantierosvoista sekä Suomessa että Espanjassa. Yhteiskunnalliset olot olivat molemmissa maissa ilmiön taustana. Venta de Alfarnatessa oli tapahtunut suuri postivaunukaappaus. Tämä maja

 

 

 

 

 

 

Lokakuun matka

Päiväretki ALAMEDA 23.10.2015

Lokakuun matka tehdään 23.10.2015 Alamedan kylään, joka on noin 85 km Malagasta ja jonne saavumme klo 10. Kylässä paikallinen opas vie meidät eri kohteisiin; mm. mausoleumiin, kirkkoon, roomalaiskylpylän raunioille, muinaisten maatierosvojen hautapaikoille. Noin kolmen tunnin historiakierroksen jälkeen lähdemme ruokailemaan Restaurante Museo Caserio de San Benitoon - ravintolaan, joka myös on katsomisen arvoinen - ja jossa nautimme MENUn alku-pää- ja jälkiruokineen. Ruokailessamme meitä viihdyttää paikallinen ryhmä musikantteja laulaen, soittaen ja tanssien.

Lähtöaika on klo 8.00. Bussipysäkit, joista Sinut otetaan kyytiin ovat: La Roca klo 8.00; El Puerto klo 8.05; Montemar klo 8.10; El Centro klo 8.15; Picasso klo 8.20 ja Los Alamos klo 8.25.

Tämä kaikki hintaan: jäsen 38 €, ei-jäsen 48 €. Sitovat ilmoittautumiset ja maksun suorittaminen ti 20.10.2015 mennessä. Lisätietoja tlf. +34619105487/Kirsti Palmu.

Toimi nopeasti - niin mahdut mukaan Kymppipaikan mukavalle matkalle!

 

 

KEVÄTKAUDEN 2015 TULEVIA MATKOJA:

Maaliskuun matka

                   Olvera

         Setenil de las Bodegas

Olvera ja Setenil de las Bodegas pe 20.3.2015 klo 9.00

Hinta: jäsen 20 €, ei-jäsen 30 €

Ruokailu: Setenil/omakustantainen

Opas: Leena Laine + Setenilin opas (esp.kielinen) Huom. Leena tulkkaa.

Olvera: Andalucian auringossa hohtava valkoinen kylä, joka sijaitsee Cadizin maakunnan pohjoisosassa Sierra de las Harinas ja Sierra de Lijas-vuorten välissä. Kohteemme ovat vanha arabilinna ja uusklassinen Encarnación kirkko.

Setenil de las Bodegas: Andalucialainen valkoinen kylä, joka eroaa muista siinä, että se on rakennettu vuoren, kanjonin reunalle ja on osa kalliota. Pääkohteemme on katsella erikoista luolamaista asutusta, asuntojen seinät ja katot kun on suurelta osin kallioon rakennettuja ja katujen  kattona on kallio. Espanjalainen oppaamme vie meidät tutustumaan kolmeen kohteeseen: La Fortaleza Arabe (arabilinnoitus), Iglesia Parroquial de Nuestra Señora de öa Encarnacion (=kirkko) ja Antigua Casa Consistorial (=vanha kaupungintalo). Sen jälkeen vapaata liikkumista tunnin ajan, jonka jälkeen ruokailu lähiravintolassa noin 12 €/hlö.

Pysäkit: La Roca klo 9.00; El Puerto klo 9.05; El Montemar klo 9.10; El Centro klo 9.15; Picasso klo 9.20; La Colina klo 9.25; Los Alamos 9.30.

Tule mukaan - lähemmin pj. Kirsti Palmu, tlf. +34 619 105 487

 

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

La Matanza -kyläjuhla ja Carratraca su 15.2.2015 (=loppuunmyyty)

Päiväretki Ardalesin la Matanza -kyläjuhlaan laskiaissunnuntaina 15.2.2015 hinta 15 € jäsenet, 25 € ei-jäsenet. Lähtö klo 10. Tarkempi aikataulu Kymppipaikassa. Oppaana historioitsija Raija Säkkinen.

Kyläjuhlassa muutaman tunnin ajan maistelemme lihapataa,  erilaisia makkaroita ym. ja ostamme tuliaisia kotiin ja tutustumme paikkakuntaan.

Sen jälkeen teemme pienen kävelylenkin Carratracan kylpylän - Baliñeario de Carratraca, jossa Malagan yläluokka kävi viihtymässä 1800-luvulla  ja sen yhteyteen rakennetun 5 * hotellin ympäristössä - ja saamme kuulla paikan historiaa.

Poikkeamme ruokailemaan paikalliseen ravintolaan, jossa syömme maittavan aterian (9 lajista valittavaa ja vain 8 €). Muistathan merkitä ilmoittautumislistalle, jos haluat syödä. Ravintolan yhteydessä myös kahvila, josta saa virvokkeita. Huom. Ruokailu ei sisälly hintaan.

Tule käymään Kymppipaikassa varaamassa matkasi - vain nopeimmat pääsevät mukaan! Matka maksettava viimeistään tiistaina 10.2.2015 toimistoaikana.

Lisätietoja: Pj. Kirsti Palmu, tlf. 619 105 487 tai 633 019 500.

================================

SYYSKAUDEN 2015 MATKAKERTOMUKSIA

================================

Alameda, retki maantierosvo Jose Maria el Tempranillon hautapaikalle 23.10.2015

                 

Alameda on pieni 5000 asukkaan kylä Antequerasta vähän pohjoiseen. Siellä on ollut asutusta jo muinaisina aikoina, koska se sijaitsee Rio Genilin pienen sivuhaaran varrella. Asukkaat olivat aikanaan Cartagon vallan alaisia ja roomalaisten alkaessa piirittää Alamedaa asukkaat polttivat sen uskollisuuden osoituksena Cartagolle. Roomalaiset kuitenkin asuttivat paikan ja rakensivat sen oman järjestelmänsä mukaiseksi. Tänä aikana Alameda oli tärkeä neljän tien risteys, tiet veivät Sevillasta Granadaan ja Cordobasta Malagaan.

Keskiajan historiasta Alamedassa on vain niukasti tietoja. Estepan markiisi päätti v. 1663 rakennuttaa Purisima Concepcion kirkon, jonka ympärille nykyään nähtävä kaupunki alkoi syntyä.

Inmaculada Concepcion-kirkon edessä bussiamme odotti iloinen oppaamme Pedro. Mukana oli paikallistelevision väki tekemässä ohjelmaa vierailustamme. Kirkkoon tutustuttiin perusteellisesti. Kun olimme siirtyneet pienelle sisäpihalle katsomaan el Tempranillon hautaa, alkoi kuulua huutoja ja pauketta ja kimppuumme hyökkäsi maantierosvo valtavaa pistooliaan heiluttaen ja vaatien saalista. Onneksi osoittautui, että kysymyksessä ol i paikallisen eläkeläisyhdistyksen näyttelijä, joka sai aikaan hyvät naurut. Kirstiä haastateltiin paikallistelevisioon.

Siirryttiin maatalousmuseoon, jossa oli Alamedasta pienoismalli 1900-luvun alun asussa. Tutustuttiin oliivin- ja vehnänviljelyyn. Sama näyttelijä Antonio esitteli myös esparoheinästä valmistettavien tavaroiden punontaa. Vielä nähtiin poltetun kalkin valmistuksessa käytettävä uuni, jossa 2 vrk:n polton aikana kalsiumkarbonaatista poistuu hiilidioksiidi ja saadaan desinfektioon ja lannoitukseen käytettävää kalkkia.

Roomalaisen kylpylän rauniot löytyivät vasta v. 1981 nunnien puutarhan alta, kun piti rakentaa uusi luostari. Seinämaalauksista sai hyvän käsityksen siitä, millaista raunioiden paikalla olleessa kylpylässä elämä oli.

Vielä käytiin osuuskunta-oliivipuristamossa, joka kyllä oli teollisuuslaitos, täysin koneellinen, jossa öljy sentrifugoidaan irti massasta eikä puristeta.

Iloinen porukka siirtyi lounaalle Venta de San Benito -ravintolaan. Hyvän aterian aikana kuulimme ihastuttavan emäntämme Anan lauluesityksiä. Myöhemmin intoutuivat Matti ja meidän Ana tanssimaan sevillanasta. Trio Satu, Pirkko ja Ana lauloivat hienosti ja lopuksi vedettiin yhteisesti Viva Espana. Hauska retki, kiitos ideoijille.

 

 

 

 

KEVÄTKAUDEN 2015 MATKAKERTOMUKSIA

================================

Olvera ja Setenil de las Bodegas 20.3.2015

 

Näkymät Setenil de las Bodegasta

Surkeassa säässä lähdettiin kohti Rondan länsipuolella sijaitsevaa 7 valkoisen kylän reittiä. Sade valui bussin sisäänkin, onneksi oli varapaikkoja. Ardalesin jälkeen päästyämme Rondan vuorten taakse sade heikkeni ja Setenelissä sateenvarjoa tarvittiin enää hetkittäin. Ilma kuitenkin pysyi harmaana, mutta värit Setenelissä olivat valkoinen ja vihreä ja näkyivät ihan hyvin.

Setenil on syntynyt rotkoon, jonka Trejoki on kaivertanut huokoiseen kalkkipitoiseen kallioon. Seinämiin on muodostunut hyllyjä ja talot on rakennettu ns. puoliluolina, katto ja takaseinä on luonnonkalliota ja vain etuseinä on rakennettu. Näitä hyllyjä pitkin kulkevat nykyiset kadut molemmin puolin rotkoa monessa eri tasossa. Vaikutelma on hämmästyttävä.

Setenelissä on ollut luola-asutusta jo esihistoriallisena aikana. Myös roomalaiset perustivat tukikohdan Setenelin lähelle ja keskiajalta asti on ollut vakituista asutusta. Muslimiaikana Setenil oli osa Granadan puolustusjärjestelmää. Kristityt yrittivät vallata Seteneliä aina vuodesta 1402 ja onnistuivat vasta 7 turhan yrityksen jälkeen 21.9.1484. Katoliset kuninkaat antoivat Setenelille etuuksia ja aloittivat suuren kirkon rakentamisen.

Harjanteen korkeimmalla kohdalla on arabilinnoitus, joka rakennettiin 1100-1200 -luvuilla. Jäljellä on enää päätorni, mutta aikanaan muuri on yli 500m pitkä ja torneja on 40.

Nykyään turistitoimistona on pieni entinen kaupungintalo. Siitäkin on yli kerros poissa, mutta mudejartyylinen puinen sisäkatto on alkuperäisessä kunnossa.

Ylimmällä tasolla on myös pääaukio kahviloineen. Sieltä alkoi hieman vaivalloinen laskeutuminen kapeita ja jyrkkiä kujia joen tasolle. Katujen nimet olivat ammattikuntien kiltojen nimiä, samaa ammattia harjoittavat asettuivat vierekkäin asumaan.

Setenil de las Bodegas -nimi johtuu siitä, että aikaisemmin viljeltiin viiniä ja joka talo valmisti omissa tiloissaan viininsä. Niinpä mekin alas päästyämme riensimme tutustumaan luolabaareihin ja kauppoihin. Joen rannalla oli myös markkinamyyntiä.

Lounasravintolaan oli paikallinen osuuskunta järjestänyt makkaroiden maistajaiset ja myyntiä. Hyvän aterian jälkeen lähdimme Olveraa kohti ja sää oli jo muuttunut hyväksi. Olveran linna ja kirkko näkyivät kauaksi. Bussi yritti viedä meidät niin ylös kuin mahdollista, mutta kyllä kiipeämistä riitti silti.

Näkymä Olverasta

Tämä arabilinna rakennettiin 1100-luvun lopulla. Siitä jäljellä olevassa osassa oli myöhemmin kaupungin vankila ja nyt arabiajan linnoitusten näyttely, jonka muutamat ehtivät käydä katsomassa. Vieressä on neoklassinen kirkko, joka rakennettiin v. 1822-1843. Nämä muodostavat ikäänkuin pyramidin kärjen kukkulan huipulla. Näkymät linnoitukselta olivat huimaavat, helppo oli kuvitella vahtisotilaiden näkevän vihollisten ratsastaessaan nostattaman pölypilven kymmenien kilometrien etäisyydeltä.

Urheilusuoritukseensa (=huipulla käyneet) tyytyväiset palkitsi pistäytyminen baarissa ennen kotimatkaa.

Teksti: Leena Laine

************************************************

************************************************

Matanza -retki Ardalesiin 15.1.2015

Täysi bussillinen "kymppiläisiä" lähti innokkaana tutustumaan pikkukylän teurastusjuhlaan. Oppaana meillä oli FM Raija Säkkinen, historianopettaja ja elävöittäjä vailla vertaa. Saimme kuulla Ardalesin historiasta, jo esihistoriallisena aikana käytetystä luolasta, roomalaisajan jälkeen seuranneesta muslimiaikana tapahtuneesta kehityksestä. Korkeimmalle kohdalle nousi linnoitus ja Omar Ben Hafsun kapinoi joukkoineen Cordoban emiiriä vastaan 800-luvun loppupuolella.Kuulimme myös Doña Trinidad Grundin surullisen tarinan. Hänen isänsä, Hampurista tullut silloisen Preussin konsulina Malagassa toiminut mies oli nainut malagalaisen Trinidadin ja heidän samanniminen tyttärensä taas Malagan rikkaimpien sukujen jälkeläisen Don Manuel Heredia Livermoren. Doña Trinidad osti Ardalesin luola-alueen ja luola avattiin turistikohteena 1800-luvun lopussa.

Doña Trinidad Grundin nimi liittyy myös Carratracan kylään, jonka kuumat lähteet olivat olleet tunnettuja aikaisemminkin, mutta vasta 1800-luvulla malagalainen varakas porvaristo muodosti yhdistyksen ja alettiin rakentaa kylpylää, joka vihittiin v. 1852. Doña Trinidad Grund rakennutti viereen kesähuvilansa ja niin tekivät muutkin ja Carratracan kasvoi ylös kukkulan rinteille.

Bussin lähestyessä Ardalesia olivat pilvet kerääntyneet vuorenharjanteen päälle ja tuuli puhalsi kylmästi. Onneksi vastassa olivat käsityöläisten markkinat, josta löytyi heti apua viluisille. Kyläläiset tarjosivat monessa pisteessä pieniä sämpylöitä, joissa välissä oli paikallista chorizo- tai salcichonmakkaraa. Oli myös  paikallista makeaa viiniä. Saapumisemme aikaan oli jo avotulella valtavassa pannussa aloitettu lihamuhennoksen valmistus, paistumassa oli 500 kg sianlihaa. Vieressä pestiin suolia makkarantekoa varten ja lihamyllyt jauhoivat jo täytettä makkaroihin. Samoin avotulella oli suuri pata makkaroiden keittoa varten.

Keskusaukiolle johtava katukin oli myyntipöytien reunustama ja lisää ostettavaa riitti aukiolla; juustoja, makkaroita, siansivua, laardia, kapakalaa ja monenlaista makeaa. Kauppa kävi ja maistiaisia riitti. Samaan aikaan oli jatkuvasti kansanmusiikki- ja tanssiesityksiä väkijoukon keskellä ja pieni konserttikin. Lähes 3 tunnin kuluttua oli aika siirtyä lounaalle. Lähtiessämme ei calderetolihamuhennos ollut vielä valmis, mutta yleisö oli asettunut pitkään jonoon odottamaan ilmaista annosta.

Ruokapaikkamme oli Carratracan alaosassa "El Martillo" -ravintola. Saatiin paikallista ruokaa; keitto, salaatti, lihapullia, lihamuhennosta tomaattikastikkeessa, paistettua lammasta ja jälkiruokavanukasta tai hedelmiä, 8 €! Pilvet uhkasivat laskeutua ihan niskaamme, mutta silti lähdettiin kierrokselle Carratracan yläosaan. Keuhkoja repivän nousun jälkeen saavuttiin pääaukiolle, jonka lähellä on kylpylävieraille tarkoitettu Hostal Villa Padierna*****. Saimme tutustua alakerran yleisiin tiloihin, hienostuneesti sisustettuihin salonkeihin, jossa sopi nauttia takkatulesta. Vielä käytiin katsomassa Doña Tridinadin huvilaa ja härkätaisteluareenaa ja nautittiin huimista näkymistä.

Lopuksi pistäydyttiin Casa Pepa -ravintolassa, joka sunnuntaina näytti olevan suuressa suosiossa - kannattaa panna muistiin tulevia retkiä ajatellen.

Teksti: Leena Laine

************************************************************

************************************************************

 

KEVÄTKAUDEN PITKÄ MATKA 11.-14.3.2015

Marokon Marrakech ja Atlas-vuoret

Matkan hinta: jäsenet 350 €, ei-jäsenet 400 €. Ennakkomaksu 150 € maksettava viimeistään ti 17.2.2015 mennessä. Loppumaksu jäsenet 200 € ja ei-jäsenet 250 € maksettava viimeistään to 26.2.2015 mennessä.

MENO-PALUU: Torremolinos-Tarifa/bussi; Tarifa-Tanger/laiva; Tanger-Marrakech/yöjuna; Marrakech-Valle de Ourika-Marrakech/bussi; Marrakech-Tanger/yöjuna; Tanger-Tarifa/laiva; Tarifa-Torremolinos/bussi.

Lähtö Torremolinosista: 11.3.2015 klo 8 (pysäkit ja ajat myöhemmin)

Pääkohteemme Marrakech on Marokon suurin turistikohde. Se sijaitsee vuorten ja aavikon välissä - siellä kohtaa vanhaa ja uutta Marokkoa. Siellä o vanha itämainen kaupunki, vilkas basaari ja markkina-alue, torilla mm. käärmeenlumoajia, basaarialueella hienoja käsitöitä ja maalauksia. Illallinen (omakustantainen) grillitulien loisteessa Marrakechin torilla. Atlas -vuorilla - ne voi nähdä lumipeitteisinä - tutustumme mm. berberimarkkinoihin.

Ohjelma (jota vielä täydennämme):

11.3.2015: Ensin bussilla Tarifaan, josta laivalla Tangeriin. Tutustuminen kaupunkiin ja lounas ravintola Hamadissa. Lähtö Tangerin rautatieasemalle, josta yöjunalla 4-hgen hyteissä kohti Marrakechia.

12.3.2015: Saavuttuamme Marrakechiin bussi vie meidät hotelliin. Päivä Marrakechin kaupungissa kierrellen. Yön vietämme 4* hotelli Ryad Mogador Gueliz´ssa.

13.3.2015: Lähdemme bussilla Valle de Ourikaán oppaan kanssa ja vietämme päivän siellä. Illalla palattuamme hotelliin alamme suunnitella paluumatkaa. Bussi vie meidät rautatieasemalle ja yöjunalle.

14.3.2015: Aamulla tulemme Tangeriin, josta kuljetus satama-alueelle, laivalla Tarifaan ja bussilla kohti Torremolinosía.

TULE MUKAAN- KOE JA NÄE ERILAISTA MAAILMAA!

Lisätietoja: Matkanjohtaja Matti Tontti, tlf. 358 505 646 201 tai Kymppipaikka tlf. 952 387 907

***************************************

 

SYYSKAUDEN 2014 TULEVIA MATKOJA:

Marraskuinen makea päiväretki Priego y Ruteen su 16.11.2014. Kts. lähemmin Ajankohtaista -palsta.

 

Päiväretki Yunqueraan lauantaina 25.10.2014 klo 10.00.

Hintaan 35 €/Kymppipaikan jäsen, ei-jäsen 45 €. Maksettava viimeistään 21.10.2014 toimistoaikana. Kuljetus bussilla. Ohjelmassa: juhla koostuu syömisestä ja juomisesta; musiikista, iloisista ihmisistä. Tarjolla on flamencoa, muuta musiikkia, viinejä. kastanjoita eri muodoissa ja muita paikallisia herkkuja, maistiaisia, työnäytöksiä, silmänruokaa ja mahdollisuus ostaa erilaisia paikallisia maalaistuotteita kuten juustoja, makkaroita, viiniä, hunajaa, hilloja. kuivattuja hedelmiä jne..

Tiedustelut ja tarkemmat tiedot: 

Matkanjärjestäjä pj. Matti Tontti, tlf. +34 619 105 487 tai

Kymppipaikka,  tlf. 952 387 907.

Tervetuloa mukaan!

****************

SYYSKAUDEN 2014 MATKAKERTOMUKSIA:

Päivämatka Priego de Cordoba ja Rute 16.11.2014

Kauniina syysaamuna lähdimme koilliseen kohti "Sierras subbéticas" -aluetta, Andalusian matalampaa vuoristoa. Nimi johtuu roomalaisten Andalusiasta käyttämästä nimestä Baetis. Joulukaupunkina tunnettu Rute on syntynyt 1200-luvulla rakennetun muslimilinnoituksen ympärille. Nykyään 10000 asukkaan kaupunki kehittyi aniksella maustettujen juomien valmistuksen ansiosta, aikoinaan yrityksiä oli yli 1000. Myös erityisesti jouluaikaan suosittujen leivonnaisten ja makeisten valmistus on tärkeä elinkeino. Tämä näkyi erityisesti nyt joulun lähestyessä lukemattomien bussien ruuhkauttaessa pikkukaupungin.

Pienen jonotuksen jälkeen pääsimme katsomaan makeisten valmistusta ja näimme valtavan suklaasta tehdyn "Belen" -kaupungin, jossa tänä vuonna oli erikoisuutena kopioita eri Andalusian paikkakuntien todellisista rakennuksista. Sitten nähtiin kokonaan suklaasta tehtyjä luonnollisen kokoisia kuuluisuuksien kuvia, tietysti myös entinen ja nykyinen kuningas puolisoineen. Seuraavaksi syöksyttiin ostosten kimppuun - valittavaa oli valtavasti.

Anisjuomien valmistukseen tutustuttiin aloittamalla bodegasta, jossa sherryn valmistuksesta tutulla soleramenetelmällä saadaan viinin alkoholipitoisuus mahdollisimman korkealle. Tässä sitten liotetaan aniksen, Pimpinella anisea, meidän koiranputkemme sukulaiskasvi, siemenet. Tämä seos veteen sekoitettuna tislataan ja tisle jäähdytetään mahdollisimman nopeasti. Tästä perusaniksesta valmistetaan erilaiset juomat, kuivat, makeat ja muillakin aineilla maustetut. Niistä saimme maistiaisia varsinaisessa "Museo de Anis" -rakennuksessa, jossa oli nähtävänä kauniin koristelun lisäksi aikaisempien tuotantojen pulloja ja etikettejä. Ulosmeno tapahtui tietysti taas kaupan kautta.

"Flor de Azucasr" -museossa esiteltiin, mitä kaikkea sokerista voi tehdä. Täälläkin olivat kuuluisuudet luonnolliisessa koossa, mutta myös väreissä ja lisäksi monien maailman kuuluisien rakennusten malleja. Esiteltiin myös mantecado-leivonnaisten valmistus sianrasvasta, sokerista, jauhoista ja manteleista.

Lounaan jälkeen jatkoimme pirteän oppaamme Lorenan kanssa pikkuteitä Priegoa kohti. Saimme katsella oliiviviljelmien peittämiä kukkuloita korkealta ja näimme Iznájar-tekoaltaan kiiltelevän kaukana allamme.

Priego de Córdoba on roomalaisten perustama pieni kaupunki, jolla on suuri historia. Muslimiajan jälkeen siellä oli tärkeä hallintolinna, jonka vuoksi sinne asettui ylhäisöä asumaan.  Maanjäristys tuhosi kaupunkia 1700-luvulla ja sen jälkeen rakennettiin barokkityyliin nykyäänkin jäljellä olevat  suihkulähteet, aukiot, kirkot ja asuintalot. Alueella oli huomattavaa silkki- ja tekstiiliteollisuutta, josta saaduilla varoilla ylhäisö rakennutti komeat talonsa. Alkoi jo hämärtää Priegoon tutustuessamme, mutta ehdimme nähdä Fuente del Reyn, komiosaisen pieninä putouksina laskeutuvan suihkulähdesysteemin kuvapatsaineen. Vesi oli aivan lasinkirkasta. Kävelimme Santa María de la Asunción -kirkolle, mutta pappi oli Priegosta ja palaisi vasta tiistaina, joten emme jääneet odottamaan. Vielä käytiin suuren puiston näköalaparvekkeella "Balcon del Adarve", josta oli hienot näkymät alapuolella avautuville alueille.

Kotimatkalla ihailimme vielä auringonlaskun valossa Parque Natural Sierra Subbétican korkeimpia huippuja.

Teksti: Leena Laine

 

 

KEVÄTKAUDEN 2014 MATKOJA:

Kevään matka: Portugalin Oporto ja Espanjan Caceres 27.3.-30.3.2014.

Menomatkan reitti: Torremolinos-Malaga-Sevilla-Badajoz-Espanja/Potugalin rajan ylitys-Estremoz-Abrantes-Coimbra-Oporto

Tulomatkan reitti: Oporto-Aveiro-Coimbra-Espanja/Portugalin rajan ylitys-Badajoz-Caceres-Merida-Sevilla-Malaga-Torremolinos

1. MATKAPÄIVÄ - 27.3.2014

 

Matkalle lähdettiin aamuhämärissä klo 5 aikoihin. Puolivälissä ennen Sevillaan saapumista pysähdyimme tuttuun tapaan rest. Aguadulcessa aamupalalle -  myös päivä alkoi sarastaa.

Sevillassa kuskin vaihto ja matka jatkui kohti Badajozin kaupunkia espanjalaisen tulkkimme Mon kertoillessa englanniksi ja espanjaksi Sevillan historiaa ja Matin suomentaessa sitä.

Saavuimme Badajoziin, jossa lounastimme  ja klo 13.40 ylitimme Espanja/Portugalin rajan, jonka jälkeen ajoimme parisen tuntia pikkuteitä - mutkaisia, mutta kuitenkin hyväkuntoisia. Maisemat aika lailla Suomen kaltaisia, yllättävän vihreää ja kasvit, pensaat ja puut kukassa tai ainakin nupussa.

Kello 17.00 olimme matkanneet jo 12 tuntia. Vielä kolmisen tuntia ja välipysähdysten jälkeen Oporton valot, jotka loivat upean väriloiston kaupunkia halkovaan Douro-jokeen, alkoivat häämöttää. Saavuimme päämääräämme klo 20.00. Vähän pitkä matka ja istuminen autossa "keinutti" itse kutakin, mutta pian siitä selvisi. Matkalaukut huoneisiin ja valmistautuminen illalliselle. Sen jälkeen olikin jo niin väsynyt, että uni alkoi maittamaan jo puolen yön maissa.

 

2. MATKAPÄIVÄ - 28.3.2014

Oportoon tutustuminen.

Istuimme aamiaisella ja odotimme Oporton lähistöllä asuvaa suomalaista Anua, joka toimi oppaanamme Oportossa ja Aveirassa (jonne matkasimme seuraavana päivänä).

Oporto on Portugalin toiseksi  suurin kaupunki, joka sijaitsee noin 300 kilometriä maan pääkaupungista Lissabonista pohjoiseen. Ei ihan Atlantin valtameren rannalla - vaan tämä kaunis kaupunki levittäytyy Atlantin valtamereen laskevan Douro-joen molemmin puolin. Kulkeminen joen toiselta puolelta toiselle tapahtuu käyttämällä lukuisia, massiivisen näköisiä siltoja, joissa mm. metroliikenne.  

ä

Oportossa ensimmäinen kohteemme oli katedraali, Oporto Catheral, joka on yksi kaupungin vanhimpia rakennuksia ja tärkeimpiä romaanisia monumentteja. Sen käytävät ovat sinisistä ja valkoisista tiilistä rakennetut. Se sijaitsee Vanhassakaupungissa ja sen näköalapaikalta voi ihailla tyypillistä portugalilaista rakennustyyliä. Seuraavana muutamia otoksia, mutta ensin ryhmäkuva:   

 

ja nyt lähiseudun maisemia:

 

Ihailtuamme tätä portugalilaista jotenkin ihan omaa, missä on vieri vieressä vanhaa ja vieläkin vanhempaa, jo ajan syömää ja toisaalta restauroitua rakennustyyliä - sitä varmaan ei hetkessä unohda - läksimme kävelemään Oporton Rautatieasemalle

Rautatieaseman aulaa koristavat hienot laattapaneelit (azulejos), jotka tekevät paikasta omanlaisensa. Nämä paneelit kuvaavat kohtauksia Portugalin historiasta; maisemia, taisteluja, tapahtumia kuten kokouksia jne. Tässä taidemaalari Jorge Colacon azulejo -maalauksia:

 

Seuraavana kävelimme Oporton kapeita katuja Sao Franciscon kirkkoon. Se on kaupungin kirkkorakennuksista epätavallisin. Kirkko on 1300-luvulta sekoitus goottilais- ja barokkityylistä arkkitehtuuria. Se on kuin satukirjasta kullattuine kattoineen ja pylväikköineen. Kirkon yhteydessä on Sao Franciscon hautakammio.

 

Tämän mielenkiintoisen historiaosuuden jälkeen etsimme jokisatamaa ja sen yhteydessä olevaa aukiota, jonka keskellä olevasta suihkulähteestä nousee suuri pronssinen kuutio - maistellen paikallista portviiniä läheisissä kuppiloissa sulatellen kaikkea, mitä aamutunteina jo olimme nähneet - ja nousimme sitten laivaan aloittaaksemme Douro -jokiristeilyn. Hieman vettä tihuutti - ehkä valokuvat eivät ole ihan tarkkoja vetisen ikkunan läpi otettuina - mutta toivottavasti jotain näette...

Matti ja Anu ostamassa liput jokiristeilylle.

Seuraavassa jokivarren maisemaa kuvakollaasina: 

Matka jatkuu. Jokiristeilyllä huomasimme joen toisella puolen rakennuksen katolla kyltin "SANDEMAN". Seuraava kohteemme Sandeman'in  viinikellari. Kävelimme sinne ylittäen yhden niin monista silloista.

Mutta ennen sitä poikkesimme lounaalle Anu -oppaamme löytämään tyypilliseen ruokaravintolaan, jossa söimme oikein maittavan aterian.

 

Tämä kuvakollaasi Calem - ravintolasta ja sen herkullisista antimista.

Ja sitten jälkiruoka - portviini. Portviini on vahva sekoiteviini ja useimmiten makea, joka on saanut nimensä portugalilaisen Porton kaupungin mukaan. Historiankirjoitusten mukaan sitä on valmistettu Douro -laaksossa jo 1400-luvun puolivälistä lähtien.  

 

Tässä Sandeman'in portugalilainen opas logonsa mukaisesti tyylikkäästi pukeutuneena. Hän kertoi portviinin historian ja valmistusprosessin, jonka Anu -oppaamme käänsi suomenkielelle.

 

 

 

Portviini valmistetaan erittäin korkealaatuisista Douron alueen rypälelajikkeista. Ne säilytetään ja kypsytetään tammitynnyreissä. Vähintään kaksi vuotta, mutta usein vuosikymmeniä. Portviinin historiasta ja valmistuksesta olisi juttua paljonkin, mutta menkäämme nyt hieman maistelemaan eri lajeja.  

Maistoimme kahta portviinilajiketta, valkoista eli makeampaa ja miedompaa sekä punaista eli väkevämpää - ehkä myös parempaa - no, makuasioista ei voi kiistellä. Portviinilajikkeista löytyvät  vielä kellanruskeat lajit. MAKEALTA MAISTUI! Sitten tuliaisostoksille myymälän puolelle ja palasimme kaupungille.

Osa matkailijoista ylitti sillan Douro-joen toiselle puolelle 'telefericolla" ja muutamat kävelivät takaisin sillan yli ja nousivat 'cabinette-junalla' vuoren rinnettä ylös kaupungin keskustaan. Pientä shoppailua ja kohtaaminen  keskusaukiolla, josta bussimme vei meidät hotelliin. Päivä oli kulunut hyvin -  ja nopeasti. Vielä illallinen ja sen jälkeen ajatuksena oli lähteä yöelämään. Mutta kaikille tuntui riittävän parin viinilasillisen nauttiminen ja sitten nukkumaan.

Oli aika sanoa jäähyväiset Oportolle - tällä kertaa. Mielenkiintoinen, vanha, historiallinen, erilainen - kaupunkia voi kuvata niin monella tavalla. Ehkäpä joskus palaamme uudelleen...

 

3. MATKAPÄIVÄ -  LAUANTAI 29.3.2014

Seuraavana aamuna läksimme kohti Aveiroa, jota kutsutaan "Portugalin Venetsiaksi".

 

Aveiron kaupunki sijaitsee Atlantin valtameren rannalla ja on tärkeä satamakaupunki. "Portugalin Venetsia" nimityksen se on saanut kanavista ja "gondoleistaan" (=moliceiros), jotka halkovat kaupungin keskustaa muistuttaen Italian Venetsiaa. Aveiro on myös huomattava suolan tuottaja. Niinpä meillä yhdellä ja toisella oli repussa pieni suolapussi tuliaisena. 

 

Tässä olemme lähdössä katselemaan Aveiroa kanavalta käsin.

Tämän jälkeen kiertelimme pienen hetken kaupunkia tehden ostoksia. Ja jälleen tuli jäähyväisten aika, sillä meidän oppaamme Anu oli lähtemässä kotiinsa Oporton seudulle hoitamaan maapalstaansa ja kotieläimiään. Jos käyt sivulla www.blogilista.fi, löydät sieltä hänen mukavasti kirjoittamiaan tarinoita elämästään Portugalissa.

Seuraava kohteemme oli Coimbra, sisämaassa Mondego-joen varrella sijaitseva kaupunki, joka oli myös Portugalin pääkaupunki suunnilleen sadan vuoden ajan ennen Lissabonia.

Coimbrassa teimme ostoksia, kävelimme, katselimme ihmisten menoa,  istuimme terassilla välipalalla. Historiasta sen verran, että jesuiitoilla on ollut vahva vaikutus kaupungissa. Alueen inkvisition pyhä istuin toimi uuden ajan alusta vuoteen 1821 saakka.

Coimbra on vanha yliopistokaupunki. Vuonna 1290 Lissabonissa perustettu yliopisto siirrettiin vuonna 1537 Coimbraan ja se sai käyttöönsä entisen kuninkaallisen palatsin tilat.

Tämän kaupungin jälkeen matkamme jatkui kohti Portugali/Espanja rajaa. Matka taittui mukavasti kuunnellessa coimbralaisen kitaristin Carlos Paredes'in  musiikkia.

Illan jo pimetessä saavuimme Caceresiin. Sen verran tiukka aikataulu meillä oli, ettei enää illalla haluttanut kaupunkikierrokselle. Majapaikassa illastimme, löysimme yläkerrasta "discon", katseltiin vähän menoa ja "pehkuihin" keräämään voimia seuraavaa päivää varten - no, kyllä sitä hotellihuoneessa vielä jutellen "parannettiin maailmaa"...

 

4. MATKAPÄIVÄ  - SUNNUNTAI 30.3.2014

Kellot on vaihdettu kesäaikaan ja tämän päivän retkikohteet olivat Espanjan Caceres ja Merida.

Nousimme natkalaukkuinemme bussiin ja läksimme tutustumaan Caceres'in kaupunkiin.

Panorama Caceres'in Vanhasta kaupungista (Ciudad Monumental)

Oli aika läheä tutustumiskierrokselle Vanhaan kaupunkiin. Tuntui hieman viileältä ja yöllinen sumu näkyi vielä Plaza Mayor'illa,

 

 

 

 

La Estrella's Chemin de Ronde

Arco de la Esrella

Imagen de Nuestra Señora de la Estrella en el Arco de la Estrella 

Concatedral

Plaza de San Maríalla oleva San Pedro de Alcantaran patsas. Patsaan varpaat ovat kiiltävät, sillä ihmiset ovat aikojen saatossa ohikulkiessaan kosketelleet ja hieroneet niitä ja tarun mukaan näin se on tuonut onnea helle. 

Concatedral

Casa del Sol

Tässä meidän Matit löysivät oman "nimikkokadun". San Mateos -katu kyltteineen.   

Cáceresin kaupungissa on hieman alle 100 000 asukasta. Vanha kaupunki, Ciudad Monumental - josta edellä kuvia - on julistettu UNESCON maailmanperintökohteeksi vuonna 1986. Sen arkkitehtuuri on sekoitus roomalaisten, maurien, pohjoisgoottilaisen ja italiaisrenesanssin arkkitehtuuria. Vanha kaupunki on säilyttänyt alkuperäisen antiikin leiman ilman merkkejä nykyajasta. Niinpä monet historialliset elokuvat on filmattu siellä. Myös haikarat ovat löytäneet lukuisat pesäpaikkansa linnoituksen rakennelmista.

Olimme aamulla suhteellisen varhain kiertämässä tätä kaupunkia ja tuntui tosiaan, että olimme siirtyneet ajassa hyvin kauas taaksepäin. Ei kuulunut kuin askelten äänet kupulakivillä, kun astelimme kapeita katuja korkeitten muurien ja tornien välissä. Mutta pian hiljaisuus loppui, kun uusia turistiryhmiä alkoi saapua paikalle - meillä oli onnea, kun saimme "valloittaa" paikan lähes omalla ryhmällä. Ja matka jatkuu.

Seuraavana ja tämän matkan viimeisenä kohteena on Méridan kaupunki Badajozin maakunnassa. Guadiana- ja Albarregas -joet halkovat Meridan kaupungin.  

 

Aloitimme Meridan kaupunkin tutustumisen kiertelemällä kaupunkia bussilla. Näimme uuden että vanhan sillan, rauniot kastelujärjestelmästä Acueducto de Milagros. Seuraavana ohjelmassa oli tutustuminen ampfiteatteriin, Merida Amphitheatro. Ja kuten kuvista huomataan, tämä antiiikin teatteri sai Kymppipaikasta esiintyjiä; Matti lausui runon (lyhyen mutta sitäkin ytimekkään) ja hän ja Tarja esittivät lisäksi kansantanssin Timon laulun säestyksellä.

Ennen kuin jatkoimme matkaa Meridasta kohti Andalusian Torremolinosta, poikkesimme syömässä maittavan aterian yhdessä monista paikallisista ravintoloista.

Tästä erittäin antoisasta kulttuurimatkasta saamme kiittää järjestäjiä Mattia ja Timoa, tulkkejamme Anua, Monta, Mattia ja Leenaa.

Vaikka matka oli kilometreiltään pitkä ja saimme istua autossa - joidenkin mielestä menomatkalla turhankin kauan - kyllä se kannatti, sillä varmasti jokainen palasi matkalta paljon, paljon rikkaampana... Kiitos kaikille oallistujille upeasta matkasta.

********************************   

******************************** 

 

Laskiaismatka 4.3.2014 Lauro Golf - Restaurante La Recta

Hinta: 25 € jäsenet, 40 € ei-jäsenet. Ohjelmassa pienimuotoista golfia Lauron kentällä: puttauskilpailu, liikuntaa. Tämän jälkeen siirtyminen lähellä olevaan ravintola La Rectaan, jossa mahdollisuus pelata petanqueta, tikkaa, mölkkyä. Ruokailu: punssi, sopa de garbanzo (=espanjalainen hernekeitto), kahvit laskiaispullilla, ohjelmaa (Örisevät), hauskutuksia (Opiskelijat) ja tanssit Harri Nikkisen johdolla. Ilmoittautuminen ja maksaminen ti 25.2.2014 mennessä. Kaikki mukaan "laskettelemaan"! Lähtöaika klo 9.00. Pysäkit: El Montemar klo 9.00; El Puerto klo 9.05; La Roca klo 9.10, Aloha Playa klo 9.15, Los Boliches 9.25 ja Fuengirolan bussiasema klo 9.30.          El Centro klo 10.30; Picasso klo 10.35; La Colina klo 10.40 ja Los Alamos klo 10.45.

Tiedustelut: Matkanjohtaja Timo Näkki p. 676 245 950 tai Kymppipaikka p. 952 387 907.

*****

Pe 31.1.2014: Päivämatka Nerja-Almuñecar. Manu -oppaan palvelut. Tutustumme Nerjan kuuluisiin tippukiviluoliin. Kierros kestää n. 1,5 tuntia, jonka jälkeen matkustamme noin 30 min. päässä olevaan Almuñecarin kaupunkiin Luciano -ravintolaan, joka sijaitsee erilaisella luonnonkauniilla paikalla, myös ruoka on erilaista - nähtävää ja koettavaa.

Matkan hinta on Kymppipaikan jäsenille 50 € ja ei-jäsenille 60 € sisältäen opastuksen, matkat, sisäänpääsymaksun tippukiviluoliin ja ruokailun.

Lähtö on klo 9.30. Pysäkit ja aika, joilta pääset bussiin, ovat: Aloha Playa klo 9.30; La Roca klo 9.35; El Puerto klo 9.40; Montemar klo 9.45; El Centro klo 9.50: El Picasso klo 9.55; la Colina klo 10; los Alamos klo 10.05.

Lisätietoja matkanjohtaja Timo Näkki, puh. 676 245 950 tai Kymppipaikka puh. 952 387 907.

*************************************************

KEVÄTKAUDEN 2014 TULEVIA MATKOJA JA RETKIÄ:

?.2.2014: Päivämatka helmikuun aikana mahdollisesti. Tiedot myöhemmin.

27.3.-30.3.2014: 4 päivän matka. Kohteena Espanjan Caceres ja Portugalin Porto. Alustavia ilmoittautumisia otetaan jo nyt. Tarkemmat tiedot lähiaikoina. 

********************************************

KEVÄTKAUDEN 2014 MATKAKERTOMUKSIA:

Laskiaisretki Lauro Golfiin ja restaurante la Rectaan 4.3.2014

 

 

Päivämatka Nerjan tippukiviluolat ja Almuñecarin Venta Luciano 31.1.2014

Perjantaiaamuna Torremolinosissa - uutena matkanjohtajana Timo - hieman pilvisessä ja tuulisessa säässä nousimme bussiin, jonka jo tuttu Paco -kuljettajamme suuntasi kohti itää ja Nerjaa ja sen kuuluisille luolille Cuova de Nerja.

Manu oppaanamme - kuten niin monilla aikaisemmillakin matkoillamme - antoi meille aimo annoksen tietoa Nerjan ja yleensäkin tämän itäisen osan historiasta, elinkeinoista ennen ja nyt, kasvillisuudesta jne.

Nerjan luolat löytyivät v. 1959, kun viisi koulupoikaa jahtasi lepakoita, joiden he olivat nähneet lentävän luolasta. Myöhempien tutkimusten mukaan siellä on asunut ihmisiä jo 6.000 vuotta sitten. Sieltä on löytynyt heidän luurankojaan. Onpa niitä näytteilläkin siellä. Manu kertoi, että sittemmin luolista on löytynyt neandertalin ihmisten maalauksiksi tunnistettuja hylkeitä käsittäviä maalauksia. Yleisölle tippukiviluolat avattiin vuosi niiden löytymisen jälkeen eli v. 1960.

Luolat sijaitsevat 2.065 m korkean Sierra de Tejedan kupeessa ja muutaman kilometrin päässä meren rannasta. Tippukiviluolat sijaitsevat alueilla, missä kallioperä on kalkkikiveä. Tippukivet muodostuvat, kun luolan katosta tippuu kalkkipitoista vettä ja tämä saostuu, jolloin muodostuu puikkomaisia muodostumia muistuttaen vaikkapa jääpuikkoa tai porkkanaa. Yksinkertaisesti selostettuna. Prosessi voi kestää tuhansia vuosia. Tippukivi on puikkomainen muodostuma. Niitä tippukiviä, jotka syntyvät kattoon, sanotaan stalaktiiteiksi, kun taas luolan pohjalle muodostuneista pylväistä käytetään nimeä stalagmiitti. Em. voivat myös kasvaa yhteen, jolloin niistä muodostuu yhtenäinen kivipylväs. Lämpötila luolissa on vain parisen astetta vähemmän kuin ulkoilmassa. Kosteusprosentti on 70-84.

 

Nerjan luolat ovat todellinen turistivetonaula. Ne tuottavat paikkakunnalle runsaasti tuloja. Vuodesta 1960, jolloin luolat avattiin yleisölle, alkoi perinne, joka on vielä tänä päivänä. Joka kesä, heinäkuussa, luolassa järjestetään kansainväliset tanssi- ja musiikkifestivaalit. Luolassa on ns. balettisali, missä on esiintynyt mm. Espanjan ehkä kuuluisin kitaristi Paco Lucia. Myös monet muut kuuluisat artistit ovat esiintyneet siellä.

Kuinka nopeasti matka sujuikaan Manua kuunnellessa ja vähän muistiinpanoja tehden. Olimme saapumassa itse Nerjaan ja aurinko paistoi ja pääsimme ihailemaan merimaisemaa, johon aurinko loi säteensä. Upean näköistä! Manu jatkoi nyt kertomalla mitä täällä Andalucian idänpuoleisella osalla kasvatetaan ja on aikoinaan kasvatettu. Sokeriruokoa alettiin viljellä 1.000 vuotta sitten Larios-suvun myötä. Malagan keskustan Larios-katu on saanut nimensä tämän suvun mukaan. Heillä oli lähes kolmekymmentä sokeriruokotehdasta pitkin Andalusiaa. Tyypillisiä hedelmälajeja alueella ovat mango-aguacate(avokado)-alcachofa(artisokka)-nispero-chirimoya. Eksoottisia lajeja ja todella herkullisia.

Tämän noin tunnin mittaisen ajon ja todella mielenkiintoisen tietopaketin jälkeen saavuimme Nerjan luolille ja Andalusian itäisimpään osaan. Luolien yhteydessä olevan ravintolan ikkunasta näkyi Euroopan parveke - Andalusian itäisin kohta.


Pienen kahvittelu- ja jaloittelutauon jälkeen astuimme "Entrada" -ovesta sisään luolastoon. Kesti hetken ennenkuin tottui pimeyteen ja rappusiin. Mutta rohkeasti mutta varovasti eteenpäin. Ja oli kuin olisi astunut aivan toiseen maailmaan - sitä voisi kuvailla vaikkapa kivimaisemaan - missä mielikuvitus pääsi valloilleen. Luola koostuu kolmesta tasosta ja aina vain mitä mahtavimmista ja upeimmista muodostelmista. Sanoin sitä on mahdoton kuvailla. Se on nähtävä!

Luolien jälkeen jatkoimme matkaa kaupunkiin nimeltään Almuñecar, joka on luonnonsuojelualuetta, Paraje Natural. Ilmasto tällä seudulla on vähemmän tuulista kuin Costa del Solilla, ja näin ollen tuntuu hieman lämpöisemmältä. Almuñecarin tunnistaa sen hevosenkenkämuotoisesta - herradura - lahdestaan. Manu mainitsi, että tällä kaupungilla on saman niminen pyhimys kuin Torremolinosilla eli San Miguel -pyhimys. Tyypillistä kaupungille ovat olleet vedenkastelujärjestelmät - aguaductat - joista on vielä jäljellä rauniot. Almuñecar on luonnoltaan ja maisemaltaan todella erilainen paikka, tiet ovat mutkaisia ja mäkisiä, korkeuseroja jonkin verran. Palmuja, kanarianmäntyjä, monia eksoottisia puita ja pensaita ja kasveja. Kaunis paikka.

 

Almuñecarista suuntaamme mäkistä ja mutkaista serpentiinitietä kohti ruokailupaikkaamme - Venta Lucianoa. Ja mikä mukava yllätys se olikaan. Ravintola vuoren rinteellä suuremmoisine maisemineen, ulkoilmaterasseineen ja grilleineen ja mahtavine sisätiloineen, joissa eri kokoisia saleja takkatulineen.

Mutta ennenkuin kävimme ruokailemaan, Manu -oppaamme ohjauksella teimme pienen kävelyretken läheiselle näköalapaikalle, josta avautuivat maalaukselliset vuoristo-laaksonäkymät valoineen ja varjoineen.

 

Ja sitten hyvällä ruokahalulla syömään. Itse saimme hakea haluamamme ruokajuoman - punaviiniä, rosadoa tai olutta - suoraan tynnyreistä. Maittavat alkupalat tuotiin eteemme, jonka jälkeen saimme kukin käteemme makkaratikut, jotka ITSE kävimme paistamassa grillitulella. Taisipa monelle tulla mieleen kesä-Suomi ja saunamakkara. Kiva idea tuo! Paistettuamme makkarat menimme niiden kanssa salaattipöytään ja paikoillemme. Hetken päästä tarjoilijat - camarerot - alkoivat kantaa lautasillemme kanaa ja lihaa ja sai santsata niin paljon kuin vain jaksoi. Kaiken päätteeksi jälkiruoka - muussattua avokaadoa, jossa oli hieman sitruunaa, hunajaa ja sokeria kermavaahdolla. Mikä kaloripommi, mutta suussasulavaa. Lopuksi kahvit...

...ja sitten kohti kotia. Runsaan tunnin ajon jälkeen Torremolinos alkoi lähestyä ja oli aika kiittää matkanjohtajaa, opasta ja autonkuljettajaa. Timolle, Manulle ja Pacolle aplodit.

Oikein hyvä matka - mukavat ihmiset ympärillä!

PS. Ilman Manu -oppaan tietämystä tätä matkakertomusta tuskin olisi syntynyt. Kiitos Manu.

 

 

*********************************

SYYSKAUDEN 2013 MATKOJA:

SYYSKAUDEN 2013 MATKAKERTOMUKSIA:

Päivämatka RIOFRIO/kalanjalostuslaitos 18.10.2013.

Oli kaunis, kesäisen lämmin lokakuun aamupäivä, kun nousimme DILO-bussiin ja läksimme kohti Lojaa ja Riofrion kalanjalostuslaitosta. Perille saapuessamme meitä oli vastassa opas Urpu, joka vei meidät muurien ympäröimälle allasalueelle.

Riofrion tuotantolaitos, jossa sammen kasvatus puhtaassa, virtaavassa vedessä mahdollistaa korkealaatuisen kaviaarin tuottamisen ilman kasvatusaltaiden ympäristöhaittoja.

Riofrion laitos onkin maailman ainoa luomusertifioitu kaviaarin tuotantolaitos. Laitos tuottaa vuosittain n. 3000 kiloa kaviaaria.

Riofrion kalanviljelyslaitoksen myymälä, jossa kaviaarin lisäksi mm. sammesta valmistettuja kalajalosteita.

Opas Urpu oli järjestänyt meille ikimuistettavan ruokailutilaisuuden lähiravintolassa. Maistelimme sammen mätiä eli kaviaaria. Se on yksi arvostetuimpia ja kalleimpia kulinaarisia herkkuja. Sen sanotaan olevan vauraan elämäntavan symboli.

Hieno päiväretki, josta jäi hyvä maku...Kiitos Urpu!    

 

*************************** 

KEVÄTKAUDEN 2013 MATKOJA:

Molino de Paca ja Bodega de Gomera 1.2.2013.

Laskiaisretki 12.2.2013 Juanin fincalle Pizarraan.

Päiväretki Alhama de Granadaan 22.3.2013

Kevään neljän päivän matka Portugal/Albufeira 14.-17.3.2013.

Kaikista näistä matkoista olemme nauttineet kovasti ja näistä retkistä tehneet myös matkakertomukset. Matkoilla Leena Laineen tulkkaukset ovat antaneet arvokasta tietoa maan kulttuurista.

    

************************************************

KEVÄÄN 2013 MATKAKERTOMUKSIA:

MOLINO DE PACA JA BODEGA DE GOMERA 1.2.2013

Aurinkoinen päiväretki 1. helmikuuta 2013 suuntautui vehreään Alhaurin de Grandeen, joka sijaitsee n. 40 km:n päässä Torremolinosista kohti sisämaata.

Molino de Paca on v. 1870 perustettu yksityinen oliiviöljytehdas, jossa meille selvitettiin oliiviviljelyn salat sekä oliiviöljyn valmistusprosessi nykyään ja ennen. Lopuksi saimme maistella leivän kera erilaisia extra virgen oliiviöljyjä sekä viiniä ja oliiveja.

Tämän jälkeen suunnistimme parin kilometrin päässä olevaan ravintolaan, jossa meitä odotti maittava menu kesäviineineen.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Bodega de Gomeraan, jossa meille esiteltiin Malaga-viinien valmistusta ja kerrottiin viinien säilymisestä että säilyttämisestä. Maistelimme neljää erilaista Malaga-viiniä, joista ostimme mieluisimmat tuliaisiksi.

******************************************************

LASKIAISRETKI 12.2.2013 JUANIN FINCALLE PIZARRAAN

 

Aurinkoisena päivänä täpötäysi bussi "Kympin" jäseniä matkasi Cartaman aseman kautta Juanin fincalle. Matkalla Manu järjesti tietokilpailun, jonka loppuosa suoritettiin paikan päällä.

Heti saavuttuamme isäntä Juan (lierihatussa ja risaisessa nahkaliivissä, kts. kuva) otti 60 hengen ryhmämme ympärilleen ja selvitti sitrushedelmätarhassa puulta puulle siirtyen eri laatujen ominaisuuksia ja viljelytekniikkaa. Maistelimme noin 10 erilaista sitrushedelmää, siemenellisiä ja siemenettömiä, mehuhedelmiä, hillohedelmiä jne.. Tilalla on ekologinen tuholaistorjunta ja kastelu.

Tunnin kestävän kierroksen jälkeen astuimme ruokasaliin, jossa oli valmiina katettu pöytä ruokailua varten. Aloitimme ruokailun perinteisellä laskiaisen tervetuliaismaljalla (snapsi punssia) ja söimme vahvaa paikallista keittoa (puchero) punaviinillä, gaseosalla ja leivällä höystäen. Jälkiruokana nautittiin kahvit ja Marittan leipomat maukkaat perinteiset laskiaispullat. Ruokailun kruunasi Harri Nikkisen esittämä espanjalainen musiikki soitollaan ja laulullaan.

Manu jatkoi tietokilpailua mm. kysymyksellä: montako siemenkoteloa on granaattiomenassa? Tähän tiesivät kaikki vastauksen, koska isäntä Juan oli selvittänyt kierroksen aikana, että kaikissa omenoissa koosta riippumatta on sama määrä eli 613 kpl.

Kilpailun jälkeen siirrettiin pöytä sivuun ja pantiin jalalla koreasti. Salimestari Jyrki päästiin yllättämään Tertun tanssiinkutsulla ja synttärilaululla kesken laskiaispullan syönnin. Ja Sinikka ihastutti meitä laulullaan...

Lopuksi kokoonnuimme pihalle, jossa Juan oli katkaissut Aloe Vera -kasvista palan ja vuoli siitä voiteet jokaisen kasvoille ja käsille.

Hedelmäpussit käsissä suunnistimme kotimatkalle Eugenion kuljettamassa bussissa.

Hyvä reissu! 

*****************************************************     

PÄIVÄMATKA ALHAMA DE GRANADAAN 22.3.2013

Sateisena helmikuun perjantaina 22.2.2013 lähdimme heti aamusta yli viidenkymmenen hengen joukkona kohti historiallista Alhama de Granadan kaupunkia. Vajaan kahden tunnin ajelun jälkeen olimme perillä kaupungin viehättävällä Plaza de la Constitucionilla ja hajauduimme aamukahville aukiota ympäröiviin kahviloihin.

Kahvihetken jälkeen itse kaupunginjohtaja otti meidät vastaan kaupungin-talon, entisen karmeliittaluostarin luona. Hän halusi meistä ryhmäkuvan. Ystävällinen ja hauska Alejandro lähti opastamaan meitä vanhaan arabi-kaupunkiosaan. Heti alkumatkasta näimme kaupungintalon yhteydessä olevan Carmenin kirkon ja ison kaivon, jonka jatkuvasti virtaavaa, mainiota vettä jotkut maistelivatkin.

Kävelimme pikkumatkan upean rotkon reunamaa ja kapeita mukulakivi-katuja ja saavuimme vanhalle Plaza de los Presos´ille. Sen ympärillä on mm. inkvisitiotalo, Posito ja entinen vankila, josta on äskettäin uudistettu Centro para la Interpretacion de Alhama (Alhaman informaatiokeskus). Jälkimmäisessä saimme tutustua Alhaman luontoon, historiaan ja juhliin. Saimme jopa kokeilla miltä maanjäristys tuntuu.

                                                                

Aukion huomion keskipiste on kuitenkin kaupungin yli kohoava kirkko Iglesia de la Encarnacion. Se on rakennettu entisen moskeijan paikalle ja on maurien ajan jälkeen Espanjaan ensimmäiseksi rakennettu kirkko. Sitä alettiin rakentaa katolisten kuninkaitten Ferdinan II:n ja Isabel I:n määräyksestä vuonna 1505. Alejandro kertoi meille mielenkiintoisesti kirkon harvinaisista Kristusmaalauksista ja -veistoksesta.

Kävimme myös restauroidussa Kuningattaren sairaalassa (Hospital Reina), jossa saimme kuulla vesipisaran ja ihmisen samankaltaisesta elämästä suihkulähteen havannoimana. Kuulimme myös kirkonkellosta, joka joutui vankilaan vuodeksi pudottuaan kuolettavasti erään miehen päälle.

 

Kun vielä poikkesimme paikallisten artesaanien työpajamyymälään (Centro de Artesania Local) ja teimme vähän viiniostoksia, päivä oli jo pitkällä ja aloimme haaveilla ruokapöydän ääreen. Koska kaupungin kadut ovat kovin kapeita ja hyvän ajoreitin löytäminen oli ison auton kanssa vaikeaa, poliisit ohjasivat meidät komeasti edellämme ajaen ulos kaupungista Asador Pato Locoon (ravintola nimeltään "hullu ankka"). 

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Niinpä viihdyimmekin tilavassa, tunnelmallisessa ravintolassa pitkän tovin. Lopulta kuitenkin maltoimme jatkaa matkaa ja menimme katsomaan Ilkan taidenäyttelyä kaupungintalon Carmen -galleriaan. Kotimatkalla poikkesimme vielä vilkaisemassa miltä paljon puhutut kuumat lähteet näyttävät. Vettä tuli taivaaltakin, mutta nuoret miehet näyttivät viihtyvän hyvin kuumavetisessä lammikossa.

Paluumatka sujui sateessa ja pimeässä nopsasti iloisten herrojen juttuja kuunnellen. Sateinen ilma ja pitkä päivä eivät matkalaisia lannistaneet.

Oikein antoisa matka!

PS. Ansaitut kiitokset Hilkka ja Ilkka Luodille, jotka järjestivät ohjelman sekä avustivat matkakertomuksen laadinnassa tekstein ja valokuvin sekä onnistuneesta taidenäyttelystä ja opastuksesta paikan päällä.

 

*****************************************************

Kevään neljän päivän matka Portugal/Albufeira 14.3.-17.3.2013 

 

Oli torstai ja kylmähkö aamu Torremolinosissa, kun nousimme bussiin ja lähdimme kohti Portugalin Algarvea ja siellä majapaikkaamme Albufeirassa sijaitsevaa hotellia - pääpaikkaan, josta sitten suunnistimme eri kohteisiin päivittäin. Matkakohteemme olivat Espanjan Isla Cristina ja Portugalin Faro, Silves, Capo de Sao Vicentes, Tavira ja Vila Real de Sto. António.

Kalastaja Isla Cristinan satamassa

Ensimmäiseen kohteeseen Isla Cristinaan, joka on Huelvaan kuuluva - 7 kilometriä Portugalin rajalta sijaitseva kalasatamakaupunki ja asukasmäärältään noin 21000 henkilöä - saavuimme klo 14 lounastamaan. Ruokailtuamme seurasimme parin tunnin ajan kalastajia, jotka saapuivat mereltä saaliineen - osa huutokauppaamaan tuoreen kalan apajiaan ja osa myymään ne tai viemään varastoihinsa. Isla Cristina on myös tunnettu suolajärvistään ja dyyneistään. Viimeksimainitut ovat inspiroineet monia kuuluisia runoilijoita (mm. Rafael Alberti, Gerardo Diego..).  

 

Isla Cristina 

Ja sitten kohti Albufeiraa, jonne saavuimme illansuussa klo 19. Matka on sujunut rattoisasti ja joutuisasti juttuja kuunnellen - Matti matkanjohtajana kertoili Portugalin historiasta sopivan pieninä annoksina, kuuntelimme portugalilaista musiikkia ja tietysti "heitimme huulta" ja ja pidimme hauskaa omilla jutuillamme ja kaiken tämän jälkeen - velä kun huoneitten jako oli suoritettu ja matkalaukut purettu - jaksoimme lähteä tutustumaan Albufeiran yöelämään.

 

Katedraali  

Aamu koittaa ja aamiaisen jälkeen lähdemme Algarven suurimpaan kaupunkiin Faroon, asukkaita noin 55000. Bussi vie meidät satama-alueelle, josta patikoimme vanhaan kapunginosaan Kaupunginmuseoon (Museo Municipal), kävimme Katedraalissa sekä Luukappelissa. Viimeksimainittu oli katettu katosta lattiaan munkkien pääkalloilla ja luilla, jotka oli kaivettu vieressä olevasta hautausmaasta. Vaikuttava näky.

Luukappeli  

 

 

Vasco da Gama -ravintola

Tämän jälkeen istahdimme Vasco da Gama -ravintolaan ja nautimme maittavan lounaan, minkä jälkeen teimme ostoskierroksen Jumbo -tavaratalossa ja palasimme Albufeiraan hieman lepäilemään ennen illan ohjelmaa. Osa joukosta jaksoi vielä kiivetä muutaman satametrisen mäkeä ylös paikalliseen ravintolaan, jossa piti olla Fado-esitys. Yleisin portugalilainen kansanmusiikin tyylilaji on fado (=kohtalo). Fadon sanat ja sävel ovat yleensä hyvin melankolisia ja sitä säestetään kitaroilla. Tämän illan esitys ei kuitenkaan ollut aivan sitä mitä odotimme - mutta lupasivat sitä seuraavaksi illaksi. Eli toivotimme "bue noi" ja nukkumaan...

  

Silves ja Arade -joki   

Koitti lauantaiaamu ja kohteemme tänään oli Silves hieman sisämaassa sekä Portugalin ja manner-Euroopan lounaisin kärki Cabo de Sao Vicente. Silves on noin 38000 asukkaan historiallisesti tärkeä kaupunki maurien ajoilta. Saavuimme sinne markkina-aikaan ja niinpä kiertelimme alueella reilun tunnin  verran ja katselimme paikallista elämänmenoa. Sitten suuntana Silvesin linna, ensin bussilla ja loppumatka jalan. Mahtava linnoitus, jota ympäröivät joka puolelta muurit - ja suurin osa retkeilijöstämme jaksoi kuin jaksoikin kiivetä ja kuljeskella linnoituksessa - vaikka se olikin paikkapaikoin hieman vaikeakulkuista kiviportaineen.

 

 Ruokailu Silvesin ravintolassa

Sieltä palasimme markkina-alueelle ja paikalliseen baariin ruokailemaan. Söimme maittavan ja runsaan grillikana -annoksen (usean mielestä matkan parhaimman) ja kylläisinä jatkoimme matkaa kohti "maailmanlopun" kärkeä eli Cabo de Sao Vicentonia. Enpä ihmettele, että aikoinaan kreikkalaiset ja roomalaiset ovat pitäneet paikkaa pyhänä - niin uljaat ja mahtavat näkymät siellä on ja varmasti moni taiteilija on ihastunut paikkaan ja löytää sieltä aiheen työhönsä. Niemen edustalla on käyty lukuisia meritaisteluita, mm. Espanjan laivasto tuhoutui sellä vuonna 1797, kun taisteli Englantia vastaan. Cabo de Sao Vicenten majakka on maamerkki laivoille, jotka ovat menossa Välimerelle tai tulossa sieltä.  Majakan valo näkyy 60 kilometrin päähän merelle.

 

Cabo de Sao Vicenton majakka

 

Maisemakuva Cabo de Sao Vicentosta

Paluu Albufeiraan ja taasen hieman lepoa antoisan päivän jälkeen ennen iltaohjelmaa. Kuten paikallinen ravintola oli luvannut edellisenä iltana, saimme kuunnella nyt naisartistin esittämänä fado -lauluja kitaroiden säestyksellä vihreän viinin (=vinho verden) kera.

kuvia

Sunnuntaiaamu jo ja paluumatka alkaa. Kuulimme heti aamutuimaan, että Räikkönen oli voittanut F1 -ajot. Hyvä Suomi! Sää oli ollut tähän saakka tosi suosiollinen meille, nyt ukkoskuuroja, pääsimme kuitenkin matkalaukkuinemme kastumatta bussiin ja matka alkoi seuraavaan kohteeseen Taviraan. Siellä kuitenkin satoi melkein kaatamalla eikä kukaan halunnut autosta ulos, joten jatkoimme matkaa Vila Real de Santo Antónioon, joka on kuuluisa tekstiileistään. Kiertelimme muutaman tunnin tässä 20000 asukkaan kaupungissa ja ostelimme tuliaisia. Matka jatkui ukkoskuuroissa alkumatkan ja parin pysähdystauon jälkeen - muutaman tunnin kuluttua - Pacon meidät taas kerran turvallisesti kuljettamana saavuimme kotiin Torremolinosiin.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...reippaan rentoa menoa mukavassa porukassa!  

 

 

***************************************************** 

AIEMPIEN MATKOJEN MATKAKERTOMUKSIA ALLA:

Espanja on hyvin monipuolinen maa. Sen 17 autonomista aluetta ovat luonteeltaan täysin erilaisia. Maan historia on uskomattoman rikas. Sama koskee taiteita, arkkitehtuuria, tapoja, ruokakulttuuria jne.
 
Siksi KYMPPIPAIKAN ryhmämatkat tutustuttavat suomalaisia moneen espanjalaiseen todellisuuteen, joista Andalucia on vain yksi.
 
Olemme paitsi kiertäneet kotimaakuntaamme, olemme matkanneet miltei kaikkialla tässä suuressa maassa – ja tutustuneet laajalti myös Marokkoon ja Portugaliin. Nämä matkat jatkuvat ja toistuvat, sillä jäsenkuntamme uudistuu ja täydentyy.

KERTOMUKSIA KEVÄTKAUDEN 2010 MATKOISTA;

Keskiviikkona 3.2. "tanssittiin" Susilaaksossa susien kanssa ja syötiin illallista. Jo menomatkalla tutustuimme Dolmenes de Antequeran kivikautisiin hautoihin.

Tiistaina 16.2. tehtiin koko päivän laskiaisretki El Chorroon. Syötiin linssikeittoa ja Vesan laskiaispullia kahvin avec kera. Musiikkia ja liikuntaa. Muualla satoi vaan El Chorrossa paistoi aurinko! Kiitos Taimin etukäteistilauksen! 

BARCELONASSA KÄYTIIN 10. - 12.3.10. Kaupunkikierroksen lisäksi tutustuImme mm. Montserratin luostariin ja Codormiuni kuohuviinivalmistamoon. Hotelli olikeskustassa puolihoidolla. Ohjaaja Sole Korhonen selviytyi meistä kohtuullisen hyvin! Matkan järjesti Aurinkomatkat, myynnin ja markkinoinnin hoiti Kymppipaikka.

Päivämatka Alfarnatejoon tehtiin ma 22.3.10. Tutustuttiin vanhaan oliivipuristamoon ja ruokailtiin kylän kodeissa. Päivä oli aurinkoinen ja hauska!

*****

Päiväretkellä Piletan luolilla